ehkä silloin ihminen toimii kaikista parhaiten? Tai ei ehkä niinkään parhaiten,mutta ehkä kaikista tehokkaimmin?
Nämä päivät on näitä, kun sitä taas miettii että mikähän idea tässäkin on. Tekisi mieli luovuttaa, mutta jossain syvällä sisimmässä kuitenkin tuntee jotain pientä sairasta tyydytystä.
Minä sain asunnon. Vähän isomman ja saunallisen. Ihanaa....kai?
Minun pitää saada tyhjennettyä maanantaihin mennessä tämä asunto.Uskokaa tai älkää, kun on kuusi vuotta asunut saman katon alla on tavaraa kertynyt ihan järkyttävä määrä neljälle ihmiselle. Ja kuudessa vuodessa myös kerkeää tulla erikoinen kiintymys suhde naapureihin, näihin rumiin seiniin ja jopa noihin keittiönkaappeihin joista kuusi vuotta sitten jo puuttui nuo saakelin kahvat. Ja ne puuttuu muuten edelleen :D
Olen selvästi jossain shokki tilassa, sellaisessa kylläkin minkä ymmärrän itse. Tiedän että en voi selvitä tästä muutosta mitenkään ilman apua ja tiedän että apua on melkeinpä mahdotonta saada näin lyhyellä varoitusajalla, mutta näin on asiat nyt....minähän raahaan nuo tavarat vaikka kävellen kiljuva lapsi toisessa kainalossa.
En oikeastaan oikeasti etes haluaisi muuttaa, tiedän vaan sen että minun on pakko. ja se miksi minun on pakko niin se tuntuu hyvin epäreilulta.
Tässä talossa on vain aivan liikaa muistoja, niin hyviä mutta niin saat***n pahoja että nyt mietittynä ne repii sisintäni palasiksi kokoaika. Minua myös harmittaa se että tämä on lapsieni lapsuuden koti ja muutto tulee olemaan heille varmasti yhtä rankkaa kun minullekkin. Etenkin kun kaikki kävi niin nopeaan, se että minulle eilen soitettiin että sain tuon asunnon ja tänään jo haen sen asunnon avaimen ja raahaan ensimmäiset tavarat.
Tuntuu pahalta että tiedän että maanantaina minulla ei ole tänne enää mitään asiaa. Tänne mikä on viimeiset kuusi vuotta ollut minun ja lapsieni maailman tärkein paikka..... todella toivon että uusi saunallinen kotimme tuntuu kodilta.
Toisaalta tuntuu että tämä kaikki on nytten uuden alku, ja että tämän kaiken vaan kuuluu mennä näin. Toivottavasti olen oikeassa nimittäin jossain takaraivossa minulla tykyttää tunne että nyt elämämme alkaa muuttua oikeasti hyvään suuntaan ja tästä kaikesta seuraa vaan jotain todella hyvää.
Olipa sekava teksti ja oikeastaan vähän höpsökin :D ei se mitään, joku päivä näitä tuntemuksia minun on ihan hauska vielä lukea...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti