Kuulumisia...

Mitä minulle kuuluu?
hyvää?
kai...

en ole kerennyt oikein kirjoittelemaan tänne kiireisen elämäni takia.
Arki rullaa uudessa kodissa suht hyvin ja arki on kutakuinkin samanlaista kun aina ennenkin. On tapahtunut paljon ärsyttäviä asioita sekä myös jonkun verran jotain hyvää.

Itse olen ollut kovin väsynyt. Olen käynyt töissä ja hoitanut lapsia. elämäni tuntuu nykysin suorastaan tylsältä vaikka aika ei ole riittänyt oikein mihinkään.
Ahdistaa tuleva joulu ja ahdistaa tulevat muut juhlat, synttärit, uudet vuodet ja kaikki tälläinen.

Lisä maustetta arkeen antaa myös vanhempien lasteni isän muutto suunnitelmat joka tarkoittaa tietenkin tapaamis sopimuksen uusimista jossain vaiheessa. Toisaalta ihanaa, lapset ovat minulla paljon enemmän kun ennen. nyttenhään isommat lapset ovat siis olleet minulla ja heidän isällään joka kuukausi täysin saman verran. nuorin lapsesistani on siis minulla 24/7 kokoaika vielä.
Toivottavasti vielä joskus asiat järjestyisi niin että nuorimmainenkin pääsisi nauttimaan omasta isästään.

Palatakseni väsymykseen, olen siis ollut kovin väsynyt. ensin nuorimmaisella oli kova flunssa jonka takia astma paheni, se tarkoitti valvottuja öitä. Taisin sillä välin jotenkin väsyä liikaa sillä yövalvomiset lapsen kanssa ja töissä käynti ei ole ollenkaan minun juttu...... ei varmaan kenenkään?

Tarpeeksi monta yötä lapsen kanssa valvottuani tietenkin sain  oman rytmini aivan pyllylleen, en tiedä missä meni vikaan mutta nytten kun pikkuinen nukkuu yösä hyvin (herää vain muutaman kerran juomaan) niin itse en osaa nukkua ollenkaan. On tuuria jos nukahdan. kun vihdoin nukahdan niin vähän ajan päästä herään ja sitten en taas meinaa nukahtaa. koko yö menee nykyisin noin.. eli ei syvää unta missään vaiheessa. Aamuisin olen helpottunut kun herätyskello soi.. ah, ihanaa, vihdoin tuskainen yö on ohi!
Silmät ristissä olen töitä tehnyt sen myönnän, mutta harjoittelu paikastani nautin edelleen erittäin paljon <3 aivan ihanat ihmiset <3 <3

Arki, väsymys ja yksin olo lasten kanssa ottaa tietenkin välillä päähän... ketä nyt ei ottaisi.  vaikka nautinkin täysin rinnoin elämästäni, en kiellä ettenkö tänään olisi ollut hiukan kateellinen kun kuuntelin ystävääni kun hän lapselleen sanoi että "mennään nyt kotiin, iskä odottaa siellä"

Tänään nimittäin on päivässä ollut erittäin monta hetkeä jolloin olisin toivonut jonkun olevan vierelläni antamassa vähän lisäuskoa omaan jaksamiseeni.

Mutta HÄHÄÄ, jaksoin silti :D on erittäin positiivista huomata kun huonoina hetkinä itku silmässä yrittää jaksaa lapsen hirveät uhmaraivarit läpi murtumatta täysin hirveisiin krokotiilin kyyneliin ETTÄ tilanne on ohi ja kaikilla hyvä mieli.

Vaikka näitä hetkiä onkin usein niin kummasti aina mennyt raivari antaa uskoa ja jaksamista tulevaan raivariin.. hölmön kuuloista tiedän, mutta näin se vain menee.

positiivisin mielin vaan eteenpäin...vai miten se meni.... :D

olipas aikamoinen valitus koko teksti :D ehkä tämä on vaan hyvä tapa purkaa mieltä näin huonoina päivinä.

vaikka huonoja päiviä onkin usein, on nykysin hyviä huomattavasti enemmän <3

meillä on vain yksi elämä

ja vain siihen liittyvät ihmiset.

On tilanteita missä huomaa että ympärillä on hyvin paljon ihmisiä.

On tilanteita missä huomaa että ihmisiä ei ole.

Yleensä ne tilanteet missä huomaa olevansa yksin on juurikin ne missä eniten tarvitsee toisen apua. Oikeesti, toivottavasti mun ei tarvitse enää ikinä pyytää apua keneltäkään.

Onneksi on ne tärkeimmät luotto ihmiset kuitenkin joihin voi luottaa aina <3

Kiitos maailman eniten teille kolmelle, teille jotka töitten,lasten ja kiireisen elämäntilanteenkin keskeltä tulitte auttamaan minua tässä muutossa <3 Oikeasti, en tiedä miten olisin selvinnyt tästä ikinä ilman teitä!

Tiedän ketkä ovat aitoja ystäviäni <3

Kun kaikki tapahtuu niin nopeasti,

ehkä silloin ihminen toimii kaikista parhaiten? Tai ei ehkä niinkään parhaiten,mutta ehkä kaikista tehokkaimmin?

Nämä päivät on näitä, kun sitä taas miettii että mikähän idea tässäkin on. Tekisi mieli luovuttaa, mutta jossain syvällä sisimmässä kuitenkin tuntee jotain pientä sairasta tyydytystä.

Minä sain asunnon. Vähän isomman ja saunallisen. Ihanaa....kai?

Minun pitää saada tyhjennettyä maanantaihin mennessä tämä asunto.Uskokaa tai älkää, kun on kuusi vuotta asunut saman katon alla on tavaraa kertynyt ihan järkyttävä määrä neljälle ihmiselle. Ja kuudessa vuodessa myös kerkeää tulla erikoinen kiintymys suhde naapureihin, näihin rumiin seiniin ja jopa noihin keittiönkaappeihin joista kuusi vuotta sitten jo puuttui nuo saakelin kahvat. Ja ne puuttuu muuten edelleen :D

Olen selvästi jossain shokki tilassa, sellaisessa kylläkin minkä ymmärrän itse. Tiedän että en voi selvitä tästä muutosta mitenkään ilman apua ja tiedän että apua on melkeinpä mahdotonta saada näin lyhyellä varoitusajalla, mutta näin on asiat nyt....minähän raahaan nuo tavarat vaikka kävellen kiljuva lapsi toisessa kainalossa.

En oikeastaan oikeasti etes haluaisi muuttaa, tiedän vaan sen että minun on pakko. ja se miksi minun on pakko niin se tuntuu hyvin epäreilulta.

Tässä talossa on vain aivan liikaa muistoja, niin hyviä mutta niin saat***n pahoja että nyt mietittynä ne repii sisintäni palasiksi kokoaika. Minua myös harmittaa se että tämä on lapsieni lapsuuden koti ja muutto tulee olemaan heille varmasti yhtä rankkaa kun minullekkin. Etenkin kun kaikki kävi niin nopeaan, se että minulle eilen soitettiin että sain tuon asunnon ja tänään jo haen sen asunnon avaimen ja raahaan ensimmäiset tavarat.

Tuntuu pahalta että tiedän että maanantaina minulla ei ole tänne enää mitään asiaa. Tänne mikä on viimeiset kuusi vuotta ollut minun ja lapsieni maailman tärkein paikka..... todella toivon että uusi saunallinen kotimme tuntuu kodilta.

Toisaalta tuntuu että tämä kaikki on nytten uuden alku, ja että tämän kaiken vaan kuuluu mennä näin. Toivottavasti olen oikeassa nimittäin jossain takaraivossa minulla tykyttää tunne että nyt elämämme alkaa muuttua oikeasti hyvään suuntaan ja tästä kaikesta seuraa vaan jotain todella hyvää.

Olipa sekava teksti ja oikeastaan vähän höpsökin :D ei se mitään, joku päivä näitä tuntemuksia minun on ihan hauska vielä lukea...

Jaahas, se alkaisi olemaan viikonloppu ohi ja samalla myös lasten loma ohi :)
Viikonloppu meni kun menikin nopeasti. Perjantaina pääsin uusien ystävieni kanssa juhlimaan, ilta oli oikein mukava eikä lauantai krapulalta säästynyt kukaan :D KIITOS rakas ystäväni kun hoidit lapsiani että pääsin tuulettumaan, arvostan tätä todella ja olen niin kiitollinen että en löydä sanoja <3

Eilinen tosiaan meni ihan rehellisesti krapulassa. Eilen taas muistin miksi juominen ei ole ollenkaan minun juttu :D Luulen että todella moni ajatteli lauantai aamuna täysin samoin :)

Lapsetkin saivat eilen vähän jotain luksusta! Kiitos siskolleni ja hänen perheelleen! lapset lilluivat paljussa eilen kooooko päivän ja voi kuinka kaikki pennut nauttikaan olostaan! sitä oli ihana katsella vaikka päätä kovin särkikin!

Päätin sittten eilen että ehkä meille kaikille olisi parempi kun mentäisiin ihan aikaisin nukkumaan. eli takana on siis 11 tuntia yöunta!!!!! voin sanoa nyt että ehkä paras päätös ikinä! olo on mitä mahtavin ja lapsetkin on hyvin levänneen ja rauhallisen olosia. Tälläisinä päivinä muistan kuinka tärkeää yöuni on myös mielialalle <3

Sunnuntai siis alkoi oikein hyvin, lapset katsovat lastenohjelmia, äiti bloggaa ja pupu rouskuttaa vieressä heiniään. Olo on mahtava, vain se oma muru puuttuu vierestä ;) (vielä mä sen viereeni jostain nappaan ;) ) 

Tällä ololla on hyvä ruveta valmistelemaan huomenna alkavaa kiireistä arkea :)

  Ihanaa sunnuntaita kaikille <3

Rauha on laskeutunut maahan ja arki rullaa omaa tahtiaan.
En ole oikein taas kerennyt kirjoitella tänne, on tuntunut että vuorokaudessa ei tunnit riitä oikein mihinkään muuhun kun koulunkäyntiin ja lasten sotkujen siivoamiseen. Olin myös tuossa yhdessä vaiheessa todella todella stressaantunut kuten blogi teksteistäni varmaan huomasi.

Nyt on huomattavasti rauhallisempi olo.

Taas alkaa olla viikko pulkassa, enää huominen ja sitten voi taas hetken olla. Maanantaina meilla alkoi koulussa se ravintola jakso jossa siis me ollaan "töissä" koulun ravintolassa :) kivaa on ollut!! ja on saatu ihan käytännössä opetella tätä työtä :) tykkään :) tosin aamun herätykset on ihan jostain syvältä sieltä..... niimpä tänään väsymys olikin ottanut vallan enkä enää aamulla ollut kuullut herätyskelloa! Onneksi kuitenkin kerkesin kouluun juuri siihen hässäkkään jossa minunkin apuni on tarpeen :)  oli muuten aivan ihanaa nukkua kaksi tuntia pidempään kun yleensä ;) ihme kyllä aamulla ei etes harmittanut kovin paljoa tuo myöhästyminen, olen ollu nimittäin niiiiiin väsynyt että itsekkäänä ajattelin herätessäni että minusta on koululla paljon enemmän hyötyä oikeasti jos en aina ihan silmät ristissä kulje.
Myös tuo nuorimmainen pikkuriiviö on tainnut olla vähän yliväsynyt, tyttö olis varmaan jatkanu tänään unia vaikka miten pitkälle jos en olis pientä mussukkaa herättänyt kesken unien <3

Olen tuntenut huonoa omatuntoa nyt siitä kun kiireisten päivien takia en ole kerennyt oikein keskittyä lasten kanssa olemiseen, tuntuu että kaikki aika menee siihen että siivoan,teen ruokaa,olen koulussa yms ja nään lapsia vaan suunnilleen silloin kun he syövät ja menevät nukkumaan. siksi olisi kiva keksiä jotain mukavaa nyt viikonloppuna lasten kanssa... yhtään en kyllä tiedä että mitä,mutta luulen että yhteinen elokuvailta olisi myös parempi kun ei mitään...

Ehdotuksia otetaan mielellään vastaan?? :)

Nyt lähden valmistelemaan iltapalaa :)

ahh,kun kaikki menee niin rumaksi.

Juuri kun sitä luulee rauhan hetkeksi laskeutuneen maahan,taas huomaa luulleensa väärin. Aina tulee jotain asiaa, ihan aina.

Tavaroita,tavaroita ja tavaroita.
Juuri nyt tällä hetkellä on saatava juuri se tavara mikä on juuri tietenkin jossain maailman alimmaisessa nurkassa sen miljoonan tavaran alla, juuri se tavara mitä ei ole koskaan ennen muistettukkaan olevan olemassa.
Se vaan on saatava juuri nyt.Olipa sinulla miten kiire tahansa.

Kun ei muuta keksitä niin muistetaan ja viedään kaikki mitä ollaan yhdessä ostettu tai mitä on annettu lahjaksi. Kaikki vaan pois. kaikki lahjatkin.

Kyllä mä sanon, jos joskus vielä erehdyn parisuhteeseen, en eroa enää ikinä.

Koko homma on ihan liian rumaa ollakseen totta....ja kaikista eniten perseestä on se että koko erostahan on jo tässä kuussa tasan puoli vuotta..eli se aika kun kaiken pitäisi olla jo mennyttä...

Mukavuudenhaluisuutta..vai itsekkyyttä?

Olen aina ollut kovin mukavuudenhaluinen ihminen.

Luonteeni päälle ottaa että tämän kaiken mahdollisen tapahtuneen takia jouduin luopumaan autostani. Se miten suren autoani on hyvin naurettavaa.


Noh, mennyttä on nytten sekin.... turha kai sitä on enää murehtia.

Kai tämä kaikki on vain uuden alkua.. pitäisi osata ajatella noin...