Kuulumisia...

Mitä minulle kuuluu?
hyvää?
kai...

en ole kerennyt oikein kirjoittelemaan tänne kiireisen elämäni takia.
Arki rullaa uudessa kodissa suht hyvin ja arki on kutakuinkin samanlaista kun aina ennenkin. On tapahtunut paljon ärsyttäviä asioita sekä myös jonkun verran jotain hyvää.

Itse olen ollut kovin väsynyt. Olen käynyt töissä ja hoitanut lapsia. elämäni tuntuu nykysin suorastaan tylsältä vaikka aika ei ole riittänyt oikein mihinkään.
Ahdistaa tuleva joulu ja ahdistaa tulevat muut juhlat, synttärit, uudet vuodet ja kaikki tälläinen.

Lisä maustetta arkeen antaa myös vanhempien lasteni isän muutto suunnitelmat joka tarkoittaa tietenkin tapaamis sopimuksen uusimista jossain vaiheessa. Toisaalta ihanaa, lapset ovat minulla paljon enemmän kun ennen. nyttenhään isommat lapset ovat siis olleet minulla ja heidän isällään joka kuukausi täysin saman verran. nuorin lapsesistani on siis minulla 24/7 kokoaika vielä.
Toivottavasti vielä joskus asiat järjestyisi niin että nuorimmainenkin pääsisi nauttimaan omasta isästään.

Palatakseni väsymykseen, olen siis ollut kovin väsynyt. ensin nuorimmaisella oli kova flunssa jonka takia astma paheni, se tarkoitti valvottuja öitä. Taisin sillä välin jotenkin väsyä liikaa sillä yövalvomiset lapsen kanssa ja töissä käynti ei ole ollenkaan minun juttu...... ei varmaan kenenkään?

Tarpeeksi monta yötä lapsen kanssa valvottuani tietenkin sain  oman rytmini aivan pyllylleen, en tiedä missä meni vikaan mutta nytten kun pikkuinen nukkuu yösä hyvin (herää vain muutaman kerran juomaan) niin itse en osaa nukkua ollenkaan. On tuuria jos nukahdan. kun vihdoin nukahdan niin vähän ajan päästä herään ja sitten en taas meinaa nukahtaa. koko yö menee nykyisin noin.. eli ei syvää unta missään vaiheessa. Aamuisin olen helpottunut kun herätyskello soi.. ah, ihanaa, vihdoin tuskainen yö on ohi!
Silmät ristissä olen töitä tehnyt sen myönnän, mutta harjoittelu paikastani nautin edelleen erittäin paljon <3 aivan ihanat ihmiset <3 <3

Arki, väsymys ja yksin olo lasten kanssa ottaa tietenkin välillä päähän... ketä nyt ei ottaisi.  vaikka nautinkin täysin rinnoin elämästäni, en kiellä ettenkö tänään olisi ollut hiukan kateellinen kun kuuntelin ystävääni kun hän lapselleen sanoi että "mennään nyt kotiin, iskä odottaa siellä"

Tänään nimittäin on päivässä ollut erittäin monta hetkeä jolloin olisin toivonut jonkun olevan vierelläni antamassa vähän lisäuskoa omaan jaksamiseeni.

Mutta HÄHÄÄ, jaksoin silti :D on erittäin positiivista huomata kun huonoina hetkinä itku silmässä yrittää jaksaa lapsen hirveät uhmaraivarit läpi murtumatta täysin hirveisiin krokotiilin kyyneliin ETTÄ tilanne on ohi ja kaikilla hyvä mieli.

Vaikka näitä hetkiä onkin usein niin kummasti aina mennyt raivari antaa uskoa ja jaksamista tulevaan raivariin.. hölmön kuuloista tiedän, mutta näin se vain menee.

positiivisin mielin vaan eteenpäin...vai miten se meni.... :D

olipas aikamoinen valitus koko teksti :D ehkä tämä on vaan hyvä tapa purkaa mieltä näin huonoina päivinä.

vaikka huonoja päiviä onkin usein, on nykysin hyviä huomattavasti enemmän <3

meillä on vain yksi elämä

ja vain siihen liittyvät ihmiset.

On tilanteita missä huomaa että ympärillä on hyvin paljon ihmisiä.

On tilanteita missä huomaa että ihmisiä ei ole.

Yleensä ne tilanteet missä huomaa olevansa yksin on juurikin ne missä eniten tarvitsee toisen apua. Oikeesti, toivottavasti mun ei tarvitse enää ikinä pyytää apua keneltäkään.

Onneksi on ne tärkeimmät luotto ihmiset kuitenkin joihin voi luottaa aina <3

Kiitos maailman eniten teille kolmelle, teille jotka töitten,lasten ja kiireisen elämäntilanteenkin keskeltä tulitte auttamaan minua tässä muutossa <3 Oikeasti, en tiedä miten olisin selvinnyt tästä ikinä ilman teitä!

Tiedän ketkä ovat aitoja ystäviäni <3

Kun kaikki tapahtuu niin nopeasti,

ehkä silloin ihminen toimii kaikista parhaiten? Tai ei ehkä niinkään parhaiten,mutta ehkä kaikista tehokkaimmin?

Nämä päivät on näitä, kun sitä taas miettii että mikähän idea tässäkin on. Tekisi mieli luovuttaa, mutta jossain syvällä sisimmässä kuitenkin tuntee jotain pientä sairasta tyydytystä.

Minä sain asunnon. Vähän isomman ja saunallisen. Ihanaa....kai?

Minun pitää saada tyhjennettyä maanantaihin mennessä tämä asunto.Uskokaa tai älkää, kun on kuusi vuotta asunut saman katon alla on tavaraa kertynyt ihan järkyttävä määrä neljälle ihmiselle. Ja kuudessa vuodessa myös kerkeää tulla erikoinen kiintymys suhde naapureihin, näihin rumiin seiniin ja jopa noihin keittiönkaappeihin joista kuusi vuotta sitten jo puuttui nuo saakelin kahvat. Ja ne puuttuu muuten edelleen :D

Olen selvästi jossain shokki tilassa, sellaisessa kylläkin minkä ymmärrän itse. Tiedän että en voi selvitä tästä muutosta mitenkään ilman apua ja tiedän että apua on melkeinpä mahdotonta saada näin lyhyellä varoitusajalla, mutta näin on asiat nyt....minähän raahaan nuo tavarat vaikka kävellen kiljuva lapsi toisessa kainalossa.

En oikeastaan oikeasti etes haluaisi muuttaa, tiedän vaan sen että minun on pakko. ja se miksi minun on pakko niin se tuntuu hyvin epäreilulta.

Tässä talossa on vain aivan liikaa muistoja, niin hyviä mutta niin saat***n pahoja että nyt mietittynä ne repii sisintäni palasiksi kokoaika. Minua myös harmittaa se että tämä on lapsieni lapsuuden koti ja muutto tulee olemaan heille varmasti yhtä rankkaa kun minullekkin. Etenkin kun kaikki kävi niin nopeaan, se että minulle eilen soitettiin että sain tuon asunnon ja tänään jo haen sen asunnon avaimen ja raahaan ensimmäiset tavarat.

Tuntuu pahalta että tiedän että maanantaina minulla ei ole tänne enää mitään asiaa. Tänne mikä on viimeiset kuusi vuotta ollut minun ja lapsieni maailman tärkein paikka..... todella toivon että uusi saunallinen kotimme tuntuu kodilta.

Toisaalta tuntuu että tämä kaikki on nytten uuden alku, ja että tämän kaiken vaan kuuluu mennä näin. Toivottavasti olen oikeassa nimittäin jossain takaraivossa minulla tykyttää tunne että nyt elämämme alkaa muuttua oikeasti hyvään suuntaan ja tästä kaikesta seuraa vaan jotain todella hyvää.

Olipa sekava teksti ja oikeastaan vähän höpsökin :D ei se mitään, joku päivä näitä tuntemuksia minun on ihan hauska vielä lukea...

Jaahas, se alkaisi olemaan viikonloppu ohi ja samalla myös lasten loma ohi :)
Viikonloppu meni kun menikin nopeasti. Perjantaina pääsin uusien ystävieni kanssa juhlimaan, ilta oli oikein mukava eikä lauantai krapulalta säästynyt kukaan :D KIITOS rakas ystäväni kun hoidit lapsiani että pääsin tuulettumaan, arvostan tätä todella ja olen niin kiitollinen että en löydä sanoja <3

Eilinen tosiaan meni ihan rehellisesti krapulassa. Eilen taas muistin miksi juominen ei ole ollenkaan minun juttu :D Luulen että todella moni ajatteli lauantai aamuna täysin samoin :)

Lapsetkin saivat eilen vähän jotain luksusta! Kiitos siskolleni ja hänen perheelleen! lapset lilluivat paljussa eilen kooooko päivän ja voi kuinka kaikki pennut nauttikaan olostaan! sitä oli ihana katsella vaikka päätä kovin särkikin!

Päätin sittten eilen että ehkä meille kaikille olisi parempi kun mentäisiin ihan aikaisin nukkumaan. eli takana on siis 11 tuntia yöunta!!!!! voin sanoa nyt että ehkä paras päätös ikinä! olo on mitä mahtavin ja lapsetkin on hyvin levänneen ja rauhallisen olosia. Tälläisinä päivinä muistan kuinka tärkeää yöuni on myös mielialalle <3

Sunnuntai siis alkoi oikein hyvin, lapset katsovat lastenohjelmia, äiti bloggaa ja pupu rouskuttaa vieressä heiniään. Olo on mahtava, vain se oma muru puuttuu vierestä ;) (vielä mä sen viereeni jostain nappaan ;) ) 

Tällä ololla on hyvä ruveta valmistelemaan huomenna alkavaa kiireistä arkea :)

  Ihanaa sunnuntaita kaikille <3

Rauha on laskeutunut maahan ja arki rullaa omaa tahtiaan.
En ole oikein taas kerennyt kirjoitella tänne, on tuntunut että vuorokaudessa ei tunnit riitä oikein mihinkään muuhun kun koulunkäyntiin ja lasten sotkujen siivoamiseen. Olin myös tuossa yhdessä vaiheessa todella todella stressaantunut kuten blogi teksteistäni varmaan huomasi.

Nyt on huomattavasti rauhallisempi olo.

Taas alkaa olla viikko pulkassa, enää huominen ja sitten voi taas hetken olla. Maanantaina meilla alkoi koulussa se ravintola jakso jossa siis me ollaan "töissä" koulun ravintolassa :) kivaa on ollut!! ja on saatu ihan käytännössä opetella tätä työtä :) tykkään :) tosin aamun herätykset on ihan jostain syvältä sieltä..... niimpä tänään väsymys olikin ottanut vallan enkä enää aamulla ollut kuullut herätyskelloa! Onneksi kuitenkin kerkesin kouluun juuri siihen hässäkkään jossa minunkin apuni on tarpeen :)  oli muuten aivan ihanaa nukkua kaksi tuntia pidempään kun yleensä ;) ihme kyllä aamulla ei etes harmittanut kovin paljoa tuo myöhästyminen, olen ollu nimittäin niiiiiin väsynyt että itsekkäänä ajattelin herätessäni että minusta on koululla paljon enemmän hyötyä oikeasti jos en aina ihan silmät ristissä kulje.
Myös tuo nuorimmainen pikkuriiviö on tainnut olla vähän yliväsynyt, tyttö olis varmaan jatkanu tänään unia vaikka miten pitkälle jos en olis pientä mussukkaa herättänyt kesken unien <3

Olen tuntenut huonoa omatuntoa nyt siitä kun kiireisten päivien takia en ole kerennyt oikein keskittyä lasten kanssa olemiseen, tuntuu että kaikki aika menee siihen että siivoan,teen ruokaa,olen koulussa yms ja nään lapsia vaan suunnilleen silloin kun he syövät ja menevät nukkumaan. siksi olisi kiva keksiä jotain mukavaa nyt viikonloppuna lasten kanssa... yhtään en kyllä tiedä että mitä,mutta luulen että yhteinen elokuvailta olisi myös parempi kun ei mitään...

Ehdotuksia otetaan mielellään vastaan?? :)

Nyt lähden valmistelemaan iltapalaa :)

ahh,kun kaikki menee niin rumaksi.

Juuri kun sitä luulee rauhan hetkeksi laskeutuneen maahan,taas huomaa luulleensa väärin. Aina tulee jotain asiaa, ihan aina.

Tavaroita,tavaroita ja tavaroita.
Juuri nyt tällä hetkellä on saatava juuri se tavara mikä on juuri tietenkin jossain maailman alimmaisessa nurkassa sen miljoonan tavaran alla, juuri se tavara mitä ei ole koskaan ennen muistettukkaan olevan olemassa.
Se vaan on saatava juuri nyt.Olipa sinulla miten kiire tahansa.

Kun ei muuta keksitä niin muistetaan ja viedään kaikki mitä ollaan yhdessä ostettu tai mitä on annettu lahjaksi. Kaikki vaan pois. kaikki lahjatkin.

Kyllä mä sanon, jos joskus vielä erehdyn parisuhteeseen, en eroa enää ikinä.

Koko homma on ihan liian rumaa ollakseen totta....ja kaikista eniten perseestä on se että koko erostahan on jo tässä kuussa tasan puoli vuotta..eli se aika kun kaiken pitäisi olla jo mennyttä...

Mukavuudenhaluisuutta..vai itsekkyyttä?

Olen aina ollut kovin mukavuudenhaluinen ihminen.

Luonteeni päälle ottaa että tämän kaiken mahdollisen tapahtuneen takia jouduin luopumaan autostani. Se miten suren autoani on hyvin naurettavaa.


Noh, mennyttä on nytten sekin.... turha kai sitä on enää murehtia.

Kai tämä kaikki on vain uuden alkua.. pitäisi osata ajatella noin...

turvakoti

Tämä on tälläinen pikapäivitys kuulumisista. Eilen kirjoitin tänne hirveän pitkän tekstin mutta sitä en lopulta uskaltanut julkaista. Meni aivan liian selittelyksi koko homma.

Mutta kuitenkin. Tilanne on tämä:

Elämämme on ollut jonkin aikaa erittäin stressaavaa (viimeiset puolivuotta)
Muutama päivä sitten jouduin tilanteeseen mihin kukaan ei tahtonut ja joka tuli yllättäen.
Jouduin nuorimman lapsen kanssa turvakotiin.

Joskus rakkaus tekee pahaa, joskus se saa ihmisen sairaaksi ja sanomaan/tekemään asioita mitä ei tarkoita.

Kenellekkään ei käynyt mitään eikä kukaan nähnyt mitään mikä jättäisi traumoja. ainoastaan minä sain varmasti elinikäiset henkiset traumat joista en tiedä selviänkö koskaan.

Ehkä kirjoitan kuitenkin tilanteen aivan suoraan....nuorimmaisen isä uhkasi minua, me lähdimme turvakotiin, ex mies pyysi anteeksi ja minä tiedän että hän ei tätä halunnut.

Koko exän suku on minulle vihainen.

Ex saa tavata lastaan nyt vain valvotusti.

Minun äidillinen sydän on särkynyt...

:)

Milloinkohan sitä aikuinen oppii?

Tämä on taas niin tätä, jokainen aikuinen tietää että jos valvoo myöhään niin aamulla väsyttää.

Eilen illallakin tiesin että jos valvon myöhään, luultavasti koko seuraava päivä menee ”pilalle”.

Tänä aamuna kun heräsin, taas kysyin itseltäni että no oliko järkeä? Myöhäinen nukkumaanmeno ja pienten lasten yh:na olo ja yö heräilyt maustettuna töillä tai opiskelulla on aina yhtä terveen kuuloista.

Päiväni ei suinkaan kuitenkaan ollut pilalla :) oli ilo herätä maanantai aamuun vaikka väsyttikin, tänäkin aamuna sain nauttia aamukahvin keittämisestä toiselle ;) . Hirveällä kiireellä sitä lopulta taas sai aamun mennä mutta edelleenkin harjoittelupaikassa olin oikeaan aikaan. Työpäivä kieltämättä meni oikein sumussa, haahuilin haamuna sinne tänne hölmö hymyä muistuttava virne naamalla. Hommat sain kuitenkin tehtyä ja pian koitti kotiinlähdön aika.

Ihana uusi tuttavuuteni töistä toi minut kotiin, olen hyvin onnellinen että olen saanut tutustua häneen ja hänen perheeseensä, minulla on sellainen kutina että meistä tulee vielä oikeasti joskus todella hyviä ystäviä :)

Kotiin tultua minua odotti yllätys... olin vähän jo osannut tähän valmistautua. Isommat lapset oli tänäkina aamuna pari tuntia keskenään ja yleensä maanantaisin sen kyllä huomaa....

Kotona odotti aivankamalahirveäkauhea sotku! Naulakon hattutelineeltä oli kaikki kiireessä (vahingossa? :D ) pudotettu alas, keittiössä oli selvästi syöty aamupalaa ja juotu kaakaota.....

Niimpä päätinkin että tänään on siis siivouspäivä! :) motivaatiotani lisäsi onneksi uudet matot, jotka sain lahjoituksena ihanalta ihmiseltä joka niitä ei enää tarvinnut <3 kiitos <3

Loppupäivä/ilta nautiskeltiin pikkuisen kanssa toisistamme. Naurettiin yhdessä ja oltiin lähekkäin.

Isommat lapset menivät tänään isälleen siis ja minulla on nyt jo ihan kamala ikävä niitä pikkuriiviöitä <3 viikko erossa heistä tuntuu aina aivan liian pitkältä! Äidin rakkaus on kumma asia, mutta jotain käsittämättömän hienoa! Lapset ovat elämän eliksiiri <3

hmmmn....

Tänään olen viettänyt laiskaa sunnuntaita. Lapset sai ruuaksi tylsästi makaroni-jauheliha sekoitusta... ihan itse pyytivät :D itse olen vain nauttinut rauhallisesta päivästä. Tosin mahtuu päivään vähän viesti tappelua exän kanssa lapsen tapaamis asioista.

Huomenna se arki sitten taas alkaisi, isommat lapset menee isälleen taas viikoksi ja minä jään pienimmän kanssa kaksin. Työharjoittelua olisi luvassa torstaihin asti ja sitten perjantaina kouluun ja kuolussa alkaakin rankka jakso koulun keittiössä. En vaan millään haluaisi lopettaa tuota harjoittelua, toivon todella että pääsen sinne uudelleen pian <3

Tulevaan viikkoon mahtuu myös puheterapeuttia,lääkäriä ja asioiden hoitoa. Jotenkin kaiken kiireen humussa tuntuu että en ole muistanu puoliakaan hoidettavista asioista. Kokoaika jostain eteeni tulee paperi jostain ”ainiin, tämäkin piti täyttää ja viedä sinne yms” oikeastaan vähän jo alkaa pelottamaan mitä kaikkea tärkeää olenkaan unohtanut. Kuitenkin kaikinpuolin olen tyytyväinen siihen miten hyvin olen asiat pystynyt hoitamaan yksin. Tosin monet hyvin viimetipassa, mutta hoitanut kuitenkin. Ylpeä todellakin olen itsestäni, olenhan adhd-aikuinen jolle muutenkin asioiden hoitaminen ei välttämättä ole maailman helpoin tehtävä.

Huominen taas kieltämättä vähän ahdistaa. Herätyskello soi klo 05.00 ja siitä se juokseminen alkaa mille loppua ei näy ennen ensi perjantaita. Toisaalta nautin kiireellisestä elämästä, olen aina ollut ihminen joka toimii paineenalaisena parhaiten.

Mutta niin, viikonloppu meni kuin menikin oikein hyvin. Eilen käytiin vähän lasten ja hyvän ystävättären kanssa kaupungilla. Lapset saivat pitkästä aikaa valita itselleen halvat lelut ja lopulta käytiin koko porukka syömässä. Kotiin päästyä alkoi äidin hemmotteluhetki. Rakas ihana ystäväni on ammatiltaan parturi-kampaaja ja näin hän loihti tästä pusikostani vähän helpomman. Pituutta ei lähtenyt paljon yhtään, muuten hiukset leikattiin kerroksittain ja taisi minulle pari punaista teippipidennyksellä tehtyä raitaa tuonne ilmestyä ;) tulokseen olen oikein tyytyväinen, pää tuntuu jotenkin omituisen kevyeltä :D

muutenkin lauantai ilta päättyi mukavissa merkeissä. Sain nauttia lauantaita hyvässä turvallisessa seurassa kainalosta käsin ;)

mutta nyt suihkuun ja henkisesti valmistautumaan tulevaan viikkoon :)

valmistautumisenkin taidan tänä iltana tehdä siellä kainalossa elämästä nauttien  ;) 

Onko silloin jo vanha jos

 Lauantai illan suunnitelma on elokuvailta.


EI....


entäs jos elokuvana on MATTI-elämä on ihmisen parasta aikaa:D



                                          ??

Riitoja,pissiä ja verisiä jälkiä asunnossa

Viikonloppu alkakoon.

Tänäänkin työpäivä sujui hyvin nopeasti ja huomaamatta. Aamulla vielä luulin toisin koska viimeyö ei mennytkään ollenkaan niinkuin olisin haaveillut sen menevän. Sain lapset eilen illalla aika myöhään nukkumaan, oma mokani koska illalla kerroin heille että tänä vuonna voitaisiin yrittää pitää pienet halloween bileet. Lapsethan innostui siitä niin kovin että alkoivat suunnittelemaan kaikkea heti,eikä nukkumisesta meinannut tulla mitään. Sain kun sainkin lapset nukkumaan ja tajusin että unohdin ostaa vaippoja. Tämä minun melkein 3vuotias kun käyttää vielä yövaippaa. Ei se mittään, oli aika siis koittaa yö olla ilman. Tiesin jo valmiiksi illalla yön menevän varmasti huonosti koska antaessani tytölle lääkkeitä illalla, tapahtui se maailman ärsyttävin reaktio. Otin lääkeruiskun,laitoin lääkkeen valmiiksi ja tyttö kiltisti tuli lääkkeen ottamaan. Aukaisi suunsa, annoin lääkkeen ja siinä samassa lapsi sylkäisee kaiken lattialle, nauraa makeasti ja juoksee karkuun. En tietenkään uskaltanut antaa lääkettä enempää, kyseessä oli siis vahva allergialääke (atarax)

tyttö on jonkin aikaa syönyt tuota lääkettä iltaisin todella pahan atooppisen ihon takia joka valvottaa öisin kun paikkoja kutittaa.

Kun sain neidin myöhään nukkumaan huomasin unen olevan levotonta. Siitä alkoikin tietenkin heräilemis rumba, jota kesti tasaisesti noin puolen tunnin välein siihen asti kun oli aika nousta ylös.ja tänään ylösnousun aika tulikin jo ennemmin kun normaalisti.

Ennen tytön nukuttamista kerroin lapsen kielellä pikkuiselle että ” sitten sinulla ei ole vaippaa, nukut nyt ilman vaippa. Sitten jos tulee pissi, pitää yölläkin mennä potalle. Ei saa pissata sänkyyn,muuten sänky menee likaiseksi ja kaikki pitää pestä yöllä. Muista, jos tulee pissi, pitää mennä potalle”

pikkuisen ennen aamu neljää heräsin siihen kun pikkuinen itkee kovasti ja herra melkein 9v kiljuu omassa huoneessaan että ”mene pooois” kun pääsin pojan huoneeseen siellähän sängyn edessä seisoi itse neiti pikkuinen yltäpäältä pissistä. Siis aivan märkänä, en edelleen ymmärrä miten sen onnistui tekemään. Kysyin neidiltä mitä hän itkee ja pikkuinen vastasi

”minä en pissinyt sänkyyn,sänky ei ole likainen. Minä pissin lattialle nyt on housu märät” nouuuuuuuuuuuuuuuuuuu.....................................

tästä alkoi siis meidän aamu. Eli lapsi pesulle,vaatteet pyykkikoneeseen ja koin tuohon kellon aikaan olevan järkevämpää jo nousta, kun nukkua enää tylsää puolta tuntia. Kerkesinpä ainakin juoda aamukahviani pitkään ennen töihin lähtöä.

Töitten jälkeen oli edessä lasten haku ja siivousta. Ruokaa ei tänään tarvinnut ollenkaan laittaa kun sain tuolta ihanasta työpaikasta ylijäänyttä makkarakeittoa,sämpylöitä ja puolukkapuuroa kotin viemisiksi. Ihan tosi outoa kun ei tarvitse laittaa ruokaa!! eikä vaan outoa vaan jopa ihanaa!

Muuten lapsilla on ollut tänään jotenkin huono päivä. Hermoja on koeteltu äidiltä oikein kunnolla. Kai se koko viikon kestänyt stressi vaan purkautuu tälleen perjantaina ihan koko perheeltä.

Tänään minua on ihan järkyttävän paljon harmittanut riiteleminen. Se että olen tänään nahistellut kiukkuisten lasten kanssa ei ole riittänyt. Olen tänään saanut exän siskon kanssa riidan aikaiseksi. Myönnän, sanoin eilen tyhmästi exälle hänen siskon kommentista mikä liittyi minuun. Tästä tämä sisko suuttui ja kiivastui oikein kunnolla ja riita oli valmis. Sain kuulla paljon loukkavia sanoja ja se harmittaa.. muutenkin on ihan älyttömän turhauttavaa se että riitoihin sotketaan aina muitakin henkilöitä.. tämäkin riita mikä tänään oli, ei oikeastaan etes liity olennaisesti mihinkään eikä minun kuuluisi riidellä hänen kanssaan tai ylipäänsä kenenkään kanssa. Tiedän, sanoin tyhmästi, mutta niin sanoi myös hän. Riitaan tarvitaan aina kaksi. Olen pahoillani, anteeksi.

Se mistä yleensäkkin nykyisin riitani johtuu, on yksinkertaisesti väärinkäsitys. Se että ihmiset ajattelee minun olevan itsekäs tai ylimielinen jos en vastaa puhelimeen tai vastaan viesteihin vaan yhdellä sanalla. On vaikeaa käsitellä asioita tekstiviestien kautta koska silloinhan ei nää/kuule ihmisen mielentilaa. Sanasta ”ok” voi saada jo monta käsitystä ja luoda itselleen mielikuvan kirjoittajan mielentilasta. Siitä syntyy väärinkäsitys.

Se miksi en vastaa tai vastaan lyhyesti, on vaikeaa selittää. En tee sitä ollenkaan tahallani tai siksi etteikö minua kiinnostaisi vastata, vaan ihan siksi että en nykyisin yksinkertaisesti aina kerkeä. Tiedän että ihminen kuka ei ole ollut yhtäkkiä yksinhuoltajana ei voi tietää etes mitä se tarkoittaa. Itse luulin tietäväni mutta todellisuus oli toinen. Tämä on huomattavasti rankempaa ja kiireisempää kun voisi koskaan olettaa. Ja minä en valita nyt, yritän vain saada ymmärrystä vähän. Oikeasti, kuten kaikki tietää niin riitelyhän on ihan sairaan tyhmää ja etenkin silloin se on tyhmää jos melkein 30 vuotiaat tekee sitä ihan tyhjänpäiväisistä asioista ilman mitään oleellista syytä.

Se miksi olin kuulemma ylimielinen riidan aikana, ei johtunut siitä että olisin oikeasti narsistinen tai ylimielinen. Vaan siitä että minä en vaan jaksa työpäivän jälkeen mitään tälläistä turhaa napinaa mikä ei kuitenkaan johda mihinkään ja mikä jatkuessaan tekee kuitenkin vaan pahan mielen kaikille....

tulipas tyhmä olo kirjoittaa tälläisia tänne blogiin :D no mut ei kai se paha asia ole :)

mutta nyt pitää mennä keksimään valmiiksi mitä lasten halloween bileissä pitää olla :D kuitenkin huomenna lapset aloittaa heti aamusta kyselemään asiasta niin ompahan etes jotain mihin vastata :D

mitä tarjota lasten halloween jutuissa? Tai muutenkin mielellään vinkkejä otetaan lasten halloween juhliin vastaan? :) 

 Lapset olivat tietenkin eilen illalla ennen nukkumaan menoa tehnyt minulle toivomuslistan että mitä juhlissa tulee olla. hmmn.. nyt jo kaduttaa se että lupailin jotain tälläistä :D 

               Miten hitossa tehdään                            

              verijälkiä  asuntoon????

Torstai...

Taas yksi päivä takana. Väsynyt sellainen. Hölmönä valvoin eilen tietenkin myöhään, aamulla herätyskellon soidessa 05.15 meinasi itku päästä. Ei, ei ei ei eeen jaksa!

Pakkohan se kuitenkin oli nousta ja löytää itsensä taas sen takkuisen hiuskasan alta. Pikkuhiljaa kahvia keitellessä kuitenkin elämä alkoi taas hymyilemään ja tämänkään aamun herätys ei lopulta kuitenkaan tuntunut niin pahalta. Silti kuitenkin lopulta meinasi kiire tulla, sain lapset herätettyä vasta 06.45 ja 07.00 piti olla jo menossa. Onneksi lapset oli tänä aamuna yhteistyökykyisiä väsymyksestä huolimatta joten minä pääsin töihin ihan oikeaan aikaan ja lapsetkin kerkesivät kouluun ihan oikeaan aikaan. Töissä oli luonnolliseen tapaan oikein mukavaa, jotenkin tykkään ihan kamalan paljon tuosta harjoittelupaikasta ja minua jo valmiiksi harmittaa ihan kamalan paljon se että viikon päästä harjoittelu loppuu. Olen hyvin pienessä ajassa kiintynyt noihin ihmisiin ihan liikaa ja olen onnekas että olen saanut tutustua aivan mahtaviin ja aitoihin ihmisiin. Työpäivä meni siis todellakin ohi tänään nopeaan väsymyksestä huolimatta ja kotiinlähdön aika tuli yllättäen. On hyvin ihmeellistä se miten koulun aloittamisen jälkeen aika on kulunut ihan järkyttävän nopeasti. Muistan edelleen sen kuinka kotiäitinä ollessa tuntui että aika ei kulu millään, yksi päivä tuntui aivan liian pitkältä ja nykyisin yksi päivä menee ohi jo ennen kun kerkeän kunnolla etes heräämään.

Muuten päiväni on ollut oikeastaan tälläinen laiskuuden huippu päivä. Suoraan sanottuna en ole saanut aikaseksi en sitten yhtään mitään. Töistä tullessa kyllä imuroin mutta siihen se sitten jäikin, muuten olen vain ollut ja miettinyt tätä elämää sekä saanut aikaan taas puhelin tappelun exän kanssa lapsen elatus asioista.aaaargh!!!

Minulla on myös selvästi menossa jonkunlainen ”voi-ei-on-syksy-ja-minua-masentaa-vaihe” hirveä into olisi sisustaa ja kainaloon käpertymisen tarve on suuri. Liian suuri. Se ahdistaa.........

syksy on aina inhottavaa aikaa. Minä en vaan tykkää. Sataa vettä,on kylmä, on pimeää ja syksy on vain märkä muistutus siitä että kohta on kylmä ja lunta ja kaikki paikat aivan jäässä! Eilen piristin itseäni hiukan ostamalla tuohon ulos hienon kynttilälyhdyn :)

Tänään ajattelin antaa ensimmäistä kuvallista paljastusta elämästäni. Ihan silläkin uhalla että minut joku tunnistaa... toisaalta, se ei haittaa, sillä minulla ei ole mitään salattavaa ;) 

ps. isona (eli toukokuussa 2015) minusta tulee tarjoilija. Juu,kyllä opiskelen siis tarjoilijaksi. Siitäkin olen saanut palautetta ” ihanaa että olen päässyt opiskelemaan mutta miksi hitossa tarjoilija, eihän siinä ole mitään järkeä”

minusta tulee tarjoilija siksi, kun haluan. Tarjoilijan ammatti on ajatuksena tuntunut aina omalta. Se riittää syyksi minulle :D se että nautin mitä teen, se on minulle tärkeintä. Eihän tästä elämästä muuten tule ei sitten mitään!

Ps, rakastan myös kauniisti katettuja pöytiä joten eikö siinä olekkin jo tarpeeksi syytä uravalintaan ;)

Pohdintoja elämästä,erosta,äitiydestä ja ajatuksista....

Varoitus, tämä sisältää pohdintoja elämästä. Penkomista omasta elämästäni ja päivänselviä uusia ahaa elämyksiä joita minulle on tullut vasta nytten yksin jäätyäni.

Olen aina ollut ”kaikki huonosti tyyppi” tai aina ennen. Muistan edelleen kuinka minulla oli kaikki huonosti, olin aina väsynyt, lapsi oli aina kipeä, yhdellä kouluongelmia,yhdellä syömisongelmia,yhdellä korvatulehduksia.. asunto aina sekaisin ”en jaksa siivota, miksi tämäkin on tässä, miksi joku on laittanut tuon tuonne, eikö täällä kukaan osaa tehdä mitään yms” sen miten tyhmää oli joka ikinen päivä miettiä mitä tänään ruuaksi, mies istuu sohvalla ja sekin ketuttaa.. miksi lapsella on taas vaipassa tavaraa ja miksi kaikki on niin huonosti.

Myönnän, minä olen kuulunut joskus näihin ihmisiin kenellä ei koskaan mikään ole hyvin.

Vasta puolisen vuotta sitten tajusin jotain, tälläisen tyhmän päivänselvän asian joka pitäisi kaikilla ihmisillä olla jo luonnostaan tuolla korvien välissä. En tiedä mitä tapahtui,mutta kerralla kaikki kääntyi nurinpäin.

Jäätyäni yksinhuoltajaksi, oli elämäni yksi vaikeimmista asioista. Itkin,itkin ja itkin. Kun lapset menivät nukkumaan ja asunto hiljeni,minä itkin. Oli pakko itkeä silloin koska muuta en enää osannut ja pakko itkeä silloin ihan vain siksi että lapset eivät näe. Joinakin päivinä oli pakko lähteä vain ajelemaan autolla koska silloin lapset eivät huomaa että äitillä on pahamieli. Halusin tietenkin erostakin huolimatta olla lapsille mahdollisimman hyvä äiti ja ajattelin silloin niinkin tyhmällä tavalla että lapset eivät tietenkään saa nähdä sitä että minulla on pahamieli. On pakko jaksaa lasten takia ja jos näytän pahanmieleni, silloin lapseni luulevat että en enää jaksa ja silloin olen huono äiti.

Tyhmä ajatustapa!

Jossain vaiheessa eron jälkeen minulla loksahti joku palanen paikoilleen. Tajusin että tottakai saan ja tottakai minun pitää näyttää tunteeni minun elämäni tärkeimmille henkilöille. Tietenkin silloin kun itku tuli lasten nähden, kävimme asian läpi niin että lapset ymmärtivät. Yllättävän paljon lapset ymmärtää, sitä ei oikein voi tajuta kuinka fiksuja nuo pikku olennot oikeasti ovat.

Luonnollisestikkin eron jälkeen olen sen satamiljoonaatuhatta kertaa käynyt päässäni läpi omat huonot puoleni. Eron alkuvaiheessa niitä huonoja puolia oli paljon,oikeastaan niin paljon että en itsestäni löytänyt enää mitään hyvää. Pikkuhiljaa ajan kuluessa rupesin löytämään itsestäni myös hyviä puolia ja tajusin että hei, minähän olenkin oikeastaan ihan hyvä tyyppi kaikesta huolimatta. Myönsin ja tiedostin omat huonot puoleni ja nyt melkein puolivuotta eron jälkeen osaan jo ajatella asioita aivan toisin ja toivottavasti tehdä tulevaisuudessa toisin jos joskus vierelleni sen elämänkumppanin oikeasti saan.

Parisuhteesta nyt tiedän sen että ikinä ei pitäisi vaihtaa parisuhdetta väsymykseen. Kaiken väsymyksen alta on tietenkin vaikeaa huomata se toinen, on vaikeaa tiedostaa että se toinenkin osapuoli voi olla väsynyt. Etenkin lapsiperheissä tämä korostuu ja tietenkin aina vaan enemmän mitä pienenpi lapsi on. Yöheräämisten alta on vaikeaa huomata toinen, elämässä on enää vain vauva. Tai no oikeastaan ei etes vain vauva vaan vain yöllä heräävä vauva. Kun on itse väsynyt, hämärtyy tosiaan se tosiasia että toinenkin aikuinen voi olla väsynyt. Nukkumisesta muodostuu hyvin äkkiä ns, valtapeli jossa etenkin enemmän yöllä heräävä tuntee epäreiluutta sitä kohtaan kun toinen nukkuu. Jossain vaiheessa tilanne menee monesti siihen että vauva itkee, toinen herää eikä etes pyydä enemmän nukkunutta vanhempaa tälläkertaa heräämään että itse saisi nukkua etes yhden syöttövälin. Joka johtaa monesti siihen että katkerana yöllä herää ja on toiselle jo vihainen siitä mistä toinen ei etes tiedä toisen olevan vihainen..... menipä tämä teksti sekavaksi. Mutta luulen että moni vanhempi tietää mitä tarkoitan. Siksi haluan sanoa että ihan oikeasti, pyytäkää sitä toista heräämään joskus. On parempi että perheessä on etes yksi hyvin nukkunut vanhempi. Muuten kierre on selvä. Kun toinen on nukkunut hyvin yönsä jaksaa hän paremmin ja virkeämmin ajatella myös toisen jaksamista. Eikä tilanne pääse siihen että molemmat hyvin väsyneenä salaa mielessään kiukkuaa toiselle että miksi minä...

yksinkertaista mutta niin helkutin totta ja niin uskomattoman vaikeaa käytännössä oikeasti muistaa. Nyt minun on tietenkin helppo huudella kun nuorimmaiseni on jo melkein kolme vuotias. Mutta voin kertoa sen pienen salaisuuden että meillä herätään öisin 2-6 kertaa, jos käy hyvä tuuri niin vain kerran mutta se on harvinaista herkkua. Näin yksinhuoltajana ja joka yö heränneenä lapsen takia voin sanoa sen että tämä pointti on kantapäänkautta opittu ja näin elämä on minua opettanut arvostamaan sitä että se toinen on vierellä. Että tehkää toisin kun minä... olkaa armollisia ja pyytäkää oikeasti toista heräämään ja kertokaa rehellisesti että ”hei kulta,minua ketuttaa kun minä olen herännyt joka yö ja sinä et ymmärrä että olen väsynyt siksi ja se tuntuu pahalta joten saisinko pienen lepohetken

itse hölmönä olen tehnyt sen virheen että en tuota sanonut joskus ja päivät menivät siihen kun olin väsymyksen sokaisemana kiukkuinen enkä osannut sanoa tuota hölmöä lausetta kiukkuni alta, joka johti siihen että tiuskin, kerroin elämän olevan kakkaa ja kaikki oli huonosti. Joka tietenkin johti siihen että toinen ei ymmärtänyt mistä on kyse ja luuli hänen tehneensä jotain väärin.

Tämä ei ole syy siihen miksi olen eronnut, enkä ala eron oikeita syitä täällä tietenkään puimaan. Mutta tämä on tietenkin olennainen asia joka antoi lisäpotkua sille vaihtoehdolle että erilleen tästä vielä joskus mennään.

On jännä tajuta näin sinkkuna miten elämän olennaisin asia on ottaa toiset huomioon ja elää ns, toisten kautta. On olennaista sanoa niitä kauniita sanoja tietenkin omille lapsilleen mutta on tyhmää unohtaa se miten niitä sanoja sanotaan aikuiselle. On tyhmää se miten väymys tekee ihmisestä hölmön ja myös lopulta niin perhanan itsekkään.

On hienoa oppia nielemään oma kiukku ja oppia siihen että asioita oikesti ajattelee yksin ensin omassa päässään ennenkun hetken viemänä tiuskaisee toiselle.

Tämän olen oppinut siis myös kantapäänkautta. Kaikinpuolin tämä ero on tehnyt minusta paljon paremman ihmisen, osaan nykyisin paremmin ottaa toiset huomioon, osaan ajatella kiukkuni oikean syyn ja oikeat poistamis vaihtoehdot ensin yksin ja osaan iloita aivan erillaisista asioista kun ennen. Olen selvästi nörtynyt tämänkin opetuksen jälkeen elämälle enemmän, ja koen sen olevan vain hieno juttu.

Muutenkin parisuhde tai ihmissuhteet yleensäkkin taitaa oikeasti perustua vain pieniin tekoihin. Pieniin tekoihin jotka lopulta ovat niinkin isoja että ne auttaa jaksamaan vaikeissakin ihmissuhde ajoissa eteenpäin. 

Tästä tuli nyt kyllä ihan höpelö päivitys mutta:

Näitä kaikkia asioita olen miettinyt ihan siksi kun olen tavannut joku aika sitten mukavan miehen. Pakostakin toiseen tutustuminen ja etenkin ihastuminen laittaa miettimään entisen suhteen mörköjä. Ei sillä, ei minulla mitään parisuhdetta vielä ole mutta saattaa olla että sellaista salaa toivonkin ;)

aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)

Arki.

Nyt olisi tämäkin "työpäivä" taputeltu alta.Olen siis aloittanut reilu viikko sitten työharjoittelun aivan ihanassa pienessä lounas ravintolassa. tykkään paikasta oikein kovasti, siellä on jotenkin niin älyttömän kodikasta ja henkilökunta on aivan mahtavaa. Todella ihana paikka ja ihanat ihmiset <3

Tänään tarkoitukseni kuitenkin oli tulla kirjoittamaan meidän arjesta jotain. Tänään minulla on ollu ihan järkyttävän väsynyt päivä, en ymmärrä miksi, koska yöllä nukuin kuitenkin hyvin. Luulen että nämä ilmat tekee tätä väsymystä vielä kaiken stressin lisäksi. minä kun en todellakaan tykkää syksystä, en yhtään. talvesta puhumattakaan.... sitä en voi etes sietää.

Meidän arkipäivämme menee hujahtaen ohi. en etes tajua missä välissä elämästäni tuli näin kiireistä.Arjen yksin pyörittäminen ainoana aikuisena on välillä oikeasti tosi rankkaa. niinkuin tänään :D meidän arkipäivät menee oikeastaan näin=

- klo 5.00-05.30 soi herätyskello, minä herään. laitan kahvin kiehumaan ja sitten tuijottelen peiliin. useimmiten peilistä tuijottaa takaisin hyvin väsyneen ja ärtyneen näköinen pikkuisen alle kolmekymppinen äiti henkilö, pitkät pörröiset mustat hiukset takussa joka suuntaan.  takkukasani seasta pengottuani itseni alkaa se minun aamuni.meikit naamaan ja kahvia paljon, sen jälkeen tunnistan jo peilistä itseni :) meikkaukseni jälkeen annan hetken itselleni aikaa pelkkään kahvin juontiin ja tietenkin pitää keretä tehdä pakollinen facebook vilkaisu.

- klo 06.30 herätän lapset. herättämisen aloitan vanhimmasta lapsosesta joka on erittäin hidas heräämään. saatuani kaikki lapset ainakin melkein hereille puen nuorimmaisen samalla kertoen isommille lapsille aamupalan olemassaolosta ja vastattuani tuhanteen kysymykseen huomaan kellon olevankin jo lähemmäs 07.00. pusujen ja satojen kysymysten jälkeen lähden viemään pienintä hoitoon. samaan aikaan kotiin jää kaksin 7 vuotias ja 8 vuotias. Heillä yleensä koulu alkaa klo 09.00.

- 08.30 olen työharjoittelu paikassa aloittamassa päivän työt :) aamut tietenkin ovat aikaisempia silloin kun menen kouluun koska koulumatkani on pitkä.

-08.30 soitan lapsille että nyt on aika lähteä tallustamaan koulua kohti

-15.00 työpäiväni päättyy. kotivaatteet päälle ja eikun kauppaan! kaupasta tultuani haen nuorimmaisen hoitopaikastaan ja sitten vihdoin kotiin!

- klo 15.30 olen yleensä jännittyneenä kotiovella. edessä on aina jännittävä hetki, onko  koti kuika tuhottu tuon rakkaan tuhokaksikon aamun jäljiltä. ei ollenkaan paha totean useimmiten onneksi <3

Yleensä heti kotiin tultuani laitan ruuan tulille.Tänään tein nopeaa ja helppoa ruokaa. olin kamala vastuuntunnoton äiti ja ravitsin lapseni tänään nopealla ja helpolla jauhelihakeitolla joka oli koottu niinkin helposti kun

500g peruna-sipulisekoitusta
600g jauhelihaa
1 pussi keittojuureksia
jauhelihamausetta,
laakerinlehtiä
mustapippuria
2 kpl knorr  fond "du chef" liha annosfondia.

lisukkeena minulla oli pakaste valkosipuli patonkeja.
hyi minua, kamala äiti ;) 
(kannattaa kokeilla! nopeaa ja oikeasti tosi hyvää)

olen aina ollut alusta asti itsetehdyn kotiruuan puolestapuhuja. nyt on pakko myöntää että yh:ksi jäätyäni ja opiskelun aloitettuani olen lipsunut hyyvin monesti tälläiseen nopeampaan vaihtoehtoon.

Ruuan valmistuessa yleensä tehdään lasten kanssa läksyt samalla. tai siis yritetään tehdä...

- 17.00 syödään päiväruoka

ja kun läksyt on tehty saa kotoa poistua, isommat lapset yleensä menevät pihalle leikkimään tai kavereidensa luokse. itse jään useimmiten nuorimmaisen kanssa kotiin tekemään kotihommia. yleensä tässä vaiheessa päivää minua väsyttää niin kovin että pyykkivuoren näkeminen saa minut melkein oksentamaan. Kun taas nuorinmmaiseni on tietenkin pirteä kun peipponen tähän aikaan kun kuitenkin on päiväunet aina nukkunut hoidossa kiltisti klo 12-14 välisen ajan. Loppupäivän yleensä kuvittelen siivoavani, eli teen samaa kun tänään... "siivoan kohta, juon kahvin ensin... istahdan hetken ja siivoan sitten....yms" monesti siivoaminen jää siihen että nopeasti vain imuroin asunnon ja heittelen lelut lattioilta melkein omille paikoilleen. Tietenkin tämä taapero seuraa perässä ja heittelee lelut niiden OIKEILLE paikoilleen... eli siis ympäri asuntoa, joka ikiseen nurkkaukseen ja keskelle kulkuväyliä. niinhän se menee, koti <3 eihän tämä mikään koti olisi ellei täällä elämisen jäljet näkyisi :)

- klo 18.30 yleensä rupean soittelemaan lapsia kotiin. on vihdoin aika ruveta vähän rauhoittumaan ja hetki vaan mölytä ja olla ihan vaan oman perheen kesken.

- 19.15 aloitetaan ilta touhut. siitä alkaa haasteellisin aika, edessä on joka iltainen haaste. kuinka saada kolme lasta ilman isompia tappeluita peseytymään,syömään iltapala, rauhoittumaan ja katsomaan aamun vaatteet yms jutut valmiiksi. Nykysin tämä sujuu jo melkein, etenkin kun olen kieltänyt että illalla vessaan hampaita pesemään mennään yksitellen. tappelu on aina varma jos pitkän päivän päätteeksi päästän lapset keskenään etsimään vessaan vaikka hammasharjansa. Sen verran mukavasti on meillä alkanut menemään että useimmiten jo 20.15 lapset on aika lähellä omia sänkyjään.

-20.30 meillä alkaa hiljaisuus. omassa sängyssä saa kyllä lukea/piirtää kunhan vaan sen tekee hiljaa ja häiritsemättä niitä ketkä haluaa nukkua. Tähän aikaan monesti yritän rauhoitella riehuvan taaperon sänkyyn, annan iltalääkkeet lapselle kun muut ovat jo hiljaa sängyissään.

nuorimmaisen nukutan viereeni. tässä asiassa olen ollut hyvin laiska, enkä ole yksinkertaisesti jaksanut opettaa tätä typyä vieläkään nukahtamaan yksin. pitäisi ottaa äitinä itseäni niskasta kiinni mutta en ota tästä asiasta turhia paineita.

- klo 22.00-22.30 WAU, kaikki lapset nukkuu!! nyt alkaa se äidin oma hetki!! eli, siivotaan vielä kerran kaikki jäljet,tehdään koulujuttuja jos niitä on. sitten suihku ja hetki tietokoneella oloa ja yleensä olen jo niin väsynyt että nukahdan viimeistään klo 00.00.

tälläistä on nykyisin meidän arki. kiireistä ja hyvin lapsitahtista. rankkaa on mutta rakastan tätä <3 välillä meinaa usko mennä arjen pyörittämiseen mutta kummasti joka ikinen ilta tunnen onnistumisen tunteita siitä että olen taas mennyt yhden päivän eteenpäin onnellisena perheenä. perheenä jossa on pyörittäjänä vain yksi aikuinen :) 

mutta nyt...kello kertookin jo että nyt on iltapala aika :)
 <3 <3 <3

käännekohta elämässä..

Tässä sitä ollaan, uskomatonta.
Löysin kun löysinkin pitkästä aikaa itseni tänne blogiin, monta kertaa on mielessä ollut mutta voimavaroja ei ole kirjoittamiseen ollut. niin paljon kaikkea uutta on tapahtunut elämässäni viimeisen puolenvuoden jälkeen. itseasiassa niin paljon että olen edelleenkin päästäni hiukan pyörällä vaikka aikaa on kulunut jo paljon. Mutta!! mutta mutta, silti olen hyvin tyytyväinen elämääni juurikin nytten.

Niin mielelläni kirjoittaisin noita samoja sali juttuja ja höpinöitä kuin ennenkin, salilla käynti on historiaa niinkun moni muukin asia. esim, parisuhde.(ja oma aika)
Tai no, en tiedä..-. en ehkä kirjottaisikaan. toisaalta elämääni on tullut niin paljon uutta ja jännää nytten että kirjoittamista löytyy jo enemmän.

Näin siis kävi, minusta tuli "yksinhuoltaja" ja niinkin kävi että minusta tuli myös tällä ajalla opiskelija. Olen nytten melkein puoli vuotta harjoitellut arkea lasten kanssa yksin. Alussa kaikki tuntui niin helkutin rankalta että en silloin olisi uskonut ikinä pääseväni tähän tilanteeseen että tämä ratkaisu tuntuu oikealta. Tosin rankkaa on, en muuta väitä mutta olen ylpeä itsestäni. Omaa aikaa minulla ei juurikaan ole, ehkä korkeintaan kerran kuukaudessa jokuinen oma aika. Lastenhoito apuakaan minulla ei ole oikeastaan ollenkaan, kaikki arki asiat on vain tehtävä lapsi kainalossa. toisaalta se sopii minulle hyvin, toisaalta aina joinakin päivänä sitä toivoisi että olisi etes joku kenelle voisi lapsen heittää siksi aikaa että pääsee etes yksin kauppaan tai suihkuun... tai no pääsenhän minä suihkuun yksin, mutta joskus se olisi oikein kivaa että pääsisi suihkuun ihan yksin ennen kello 22 ja nukkumaankin jo aikaisin.

Muutoksia on muutenkin tullut erittäin paljon, nuorimmainen lapsonen aloitti perhepäivähoitajalla, minä aloitin opiskelun ja isommat lapset aloitti 1 luokalla ja 3 luokalla. Yhdeksän kotiäiti vuoden jälkeen tämä oli minulle suuri shokki, mutta ah kun on mahtavaa nähdä joka ikinen päivä uusia ihmisiä! ja saada jotain muutakin ajateltavaa päiviin kun vain se että monelta meillä mennään päiväunille.  Opiskelun ja äitiyden yhdistäminen yksin on ollut erittäin jännää, erittäin hermoja raastavaa, rankkaa ja kyyneliltä ei olla vältytty mutta arki on nykyisin antoisampaa,eloisampaa (väsyneempää) ja juuri (melkein) sellaista kun olen elämäni aina toivonut olevan (jos nyt ei lasketa mukaan sitä puuttuvaa ihanaa aviomiestä mikä unelmissani on aina ollut...........) 


TÄTÄ minulle kuuluu nykysin :) eli hieman erillaista menoa kun ennen. Nyt lapsi kiukkuaa jaloissa, on aika antaa ruokaa. Palaan kertomaan arjestamme hyvin hyvin pian :)

Mä olen niiin niin niiin ylpeä itsestäni!!! :)

Mä olen monta vuotta haaveillut siitä että kävisin kuntosalilla. Olen haaveillut ihanasta sopivan timmistä vartalosta ja hyvästä fyysisestä kunnosta. Mutta mä en ole uskaltanut.Kaiket vuodet olen keksinyt itselleni tekosyitä että miksi en salille voi mennä. En voi mennä sinne siksi,kun en osaa kuitenkaan käyttää laitteita oikein.En siksi kun kuitenkin näytän naurettavalta ja tietämättä satutan itseäni kuntoilemalla väärin. En siksi että se on kallista, en siksi että minulla on lapsia ja heille pitää järjestää hoito. Ihan kun se nytten olisi maailmanloppu kun lapset on ilman äitiään sen muutaman tunnin viikossa. yms...

Nytten sitten kuitenkin tilanne meni siihen,että tylsistyin taas elämääni niin paljon että jotain oli aivan pakko keksiä. Tuolla jossain korvantakana on tuo kuntosali sana kummitellut melkein joka ikinen päivä. Yhtenä päivänä sitten ehdotin ystävälle että mennäänkös katsastamaan miltä se sali näyttää. Hän oli heti täysillä mukana! :) Niimpä  me yhtenä päivänä sinne tiemme löysimme ja minä olen edelleen aivan haltioissani!

Näin siinä siis kävi, että kuntosalin omistaja teki meille henkilökohtaiset treeni suunnitelmat, opasti laitteiden käytön ajan kanssa ja kertoi mitä kannattaa tehdä milloinkin yms muuta perustietoa.

siitä se sitten lähti :)

Mä olen niiiiiin haltioissani siiitä miten hyvältä itsensä "rääkkääminen" voi tuntua. toki esim tänä aamuna herätesssäni lihakset oli niin kipeänä että melkein itku pääsi, mutta salilla ne vertyi aivan ihanaan olotilaan.
uskomatonta ja sairasta millaisia kiksejä ihminen voi saada tuommoisesta rääkistä! se ei todellakaan ollut paska puhetta kun  joku joskus sanoi että siihen tunteeseen jää koukkuun. mä olen nytten jo niin pahasti koukussa siihen tunteeseen että ei mitään järkeä! :)

Jotenkin tuntuu että vihdoin olen löytänyt sen asian millä pystyn purkamaan oikealla tavalla tätä sisäistä yli energiaani. ennen tapani ovat olleet hyvin väärät, ylivilkkaudesta turhautumiseen,siitä ahdistukseen,siitä vitutukseen,siitä agressiivisuuteen. En ole mikään tappelija tyyppi todellakaan vaan olen aivan yli impulssiivinen enkä osaa käsitellä oikein negatiivisia tunteita. ylipäätänsä tunteiden hallinta ja tunteiden tiedostaminen on minulle ollut aina hyvin vaikeaa.  jos minulla on liikaa energiaa, eikä mitään tapahdu niin huomaamattani puran energian esim, riitelemällä, koska silloin aivot saa etes jotain stimulaatiota. se on hyvin väärin kaikkia kohtaan.  olen oppinut nytten vasta tiedostamaan sen kun rupean kiukkuamaan pelkän stimulaation puutteen vuoksi. etenkin tähän tämä sali on ollut oikein hyvä keino purkaa turhautumista. ei ole tehnyt mieli etes riidellä salipäivinä :D tiedä sitten kunhan siellä on pitemmän ajan käynyt että muuttuko tämäkin tunne,mutta nautitaan nyt näistä sairaista kikseistä mitä sieltä saakaan :D

treenipäiviä meillä on 3-4 viikossa :)


jotain mun piti vielä tähän kirjottaa mutta nyt aivot teki stopin :D  no ei se mitään, jatketaan sitten kun tulee uudestaan mieleen :)

vain elämää,ei sen enempää....on kaikki tää :)

Empäs olekkaan kirjoittanut pitkään pitkään aikaan tänne :)
elämä on ollut hyvin hektistä jo pitkän aikaa. paljon pieniä asioita on tapahtunut tässä ajassa.
Oikeastaan en etes muista enää mitä muutamaan kirjoittamaani blogi  tekstiin kirjoitin.
sen verran hieno tuuri on meillä käynyt että korvatulehduksia ei nuorimmaisella ole ollut ollenkaan! viime korvalääkärissä todettiin se sama kun aikasemminkin, liimakorvat löytyy ja niitä tarkkaillaan. kuulo tullaan tutkimaan jossain vaiheessa kuulon aleneman poissulkemiseksi. itse en ole oikeastaan huomannut että tytön kuulossa olisi mitään. todennäköistä kuitenkin tulee olemaan että kuulon alenemaa löytyy jossain vaiheessa miljoonien korvatulehdusten ja liimakorvien takia. mutta ei murehdita siitä nytten vielä kuitenkaan :)

Uusimpana uutuutena meille tulikin 2vuotiaan neitokaisen värekarva koepala tulokset. tuloksissa sanotaan tytöllä olevan erittäin harvinainen liikkumattomien värekarvojen oireyhtymä. se selittääkin sen miksi korvatulehduksia tai ylähengitystie tulehduksia on ollut kovin paljon. tuosta oireyhtymästä en tiedä paljoakaan, netistä ei oikein löydy tietoa siitä, eikä lääkäritkään tunnu tietävän asiasta sen enempää kun minä.
kuitenkin on tuuri käynyt että lapselle aloitettiin useita kuukausia sitten semmoinen kun gammaglobuliinihoito.
Lääkärit eivät siis tienneet oikein että mitä korvien kanssa tehtäisiin ja siksi se aloitettiin.niinkin ihana tuuri siis meillä kävi että hoito on auttanut todella hyvin, hoidon aloituksen jälkeen tytöllä ei ole ollut kuin yksi keuhkokuume ja niinkin hyvä tuuri on käynyt että flunssat ei ole pahemmin vielä ainakaan tarttuneet. tai jos ovat tarttuneet niin hirveän helpolla ovat menneet myös pois :)

Tietenkin tuon kartagenerin oireyhtymän löytyminen on tarvinnut vähän sulattelua minunkin päässäni.. hyvin olen kuitenkin asian ottanut ja toivottanut tämänkin pikkuisen lisämausteen tervetulleeksi meidän elämään.

Arkemme on nyt jonkin aikaa ollutkin jo oikeastaan vähän liiankin normaalia :D jotenkin sitä tottui siihen sairaala elämään, kuitenkin kun yhdessäkin vaiheessa kävimme joka ikinen päivä sairaalassa (paitsi sunnuntaisin) olemassa 1-6 tuntia niin  sekin asia rytmitti päivää omalla tavallaan. nytten sitten kun sairaalassa käynnit ovat vähentyneet niinkin paljon että käymme siellä vain 1-3 kertaa kuussa, olen herännyt taas tähän todellisuuteen. tähän tämmöiseen apua-mitä-tekemistä-keksin-arkeen..... olen kokenut jo tooodella monta toodella tylsää päivää sekä huomannut että 2 vuotiaskin on jo sen verran iso että hoitopaikka olisi ehkä vain hyväksi hänelle. ajattelin että ruvetaann hakemaan nytten paikkaa, vaikka alkuun vain sellainen missä lapsi olisi vaikka 2 kertaa viikossa. silloin minäkin voisin keskittyä vähän aktiivisemmin koulutus/työpaikan etsimiseen. Tunnen ehkä ENSIMMÄISTÄ kertaa elämässäni olevani valmis ihan oikeasti lähtemään elämässä eteenpäin.Vuosien varrella on sattunut niin kamalan paljon kaikenlaista.

Yksi elämäni suurista käännekohdista oli todellakin se kun sain ad/hd diagnoosin.lääkityksen ja apua.
etenkin lääkityksen saamisen jälkeen elämäni rupesi löytymään oikeille raiteilleen.
ahdh lääkityksen aloittamisen jälkeen olen toden totta NÄHNYT elämässäni muutakin kun vain sen kamalan kaaoksen,sekasotkun ja sumun. olen saanut monia asioita aikaiseksi ja uskaltautunut erillaisiin tilanteisiin minne en koskaan ennen uskaltanut siksi kun koin olevani hyvin erillainen,tyhmempi, laiskempi, saamattomampi kun muut. nyt olenkin tajunnut sen että sitä minä en ole koskaan ollut vaikka sitä häpeää pienestä pitäen tunsinkin.
diagnoosin saamisesta on useita vuosia, lääkityksen aloituksesta vain muutama vuosi :)

Tietenkin kotoa pois lähtemiseen kuuluu erillaisia pelkotiloja. erittäin tyhmiä sellaisia. pelkään erityisesti sitä että osaanko ihan oikeasti olla ihmisiksi, osaanko käyttäytyä tietynlaisissa tilanteissa niinkun muut. pystynkö oikeasti ottamaan ohjeet vastaan niin että tajuan ne.. mutta niin, olen itsekkin pelkoni hyvin tyhmiksi todennut ja tiedän kuitenkin sen totuuden että pystyn aivan samaan kun kaikki muutkin ihmiset. ehkä vain vähän mutkaisemman kaavan kautta mutta pystyn siihen kuitenkin :)


kuten huomaatte, minulla on ollut aikaa miettiä asioita vähän liikaakin. jotenkin vain luulen että kyllä tästä vielä hyvä tulee :D

Arkemme on vielä ja luultavasti aina vähän monimausteista, mutta niinhän elämän kuuluu ollakkin :)

maistuuhan ruokakin todella ei-niin-yhtään-miltään ilman niitä mausteita :)