Mitä minulle kuuluu?
hyvää?
kai...
en ole kerennyt oikein kirjoittelemaan tänne kiireisen elämäni takia.
Arki rullaa uudessa kodissa suht hyvin ja arki on kutakuinkin samanlaista kun aina ennenkin. On tapahtunut paljon ärsyttäviä asioita sekä myös jonkun verran jotain hyvää.
Itse olen ollut kovin väsynyt. Olen käynyt töissä ja hoitanut lapsia. elämäni tuntuu nykysin suorastaan tylsältä vaikka aika ei ole riittänyt oikein mihinkään.
Ahdistaa tuleva joulu ja ahdistaa tulevat muut juhlat, synttärit, uudet vuodet ja kaikki tälläinen.
Lisä maustetta arkeen antaa myös vanhempien lasteni isän muutto suunnitelmat joka tarkoittaa tietenkin tapaamis sopimuksen uusimista jossain vaiheessa. Toisaalta ihanaa, lapset ovat minulla paljon enemmän kun ennen. nyttenhään isommat lapset ovat siis olleet minulla ja heidän isällään joka kuukausi täysin saman verran. nuorin lapsesistani on siis minulla 24/7 kokoaika vielä.
Toivottavasti vielä joskus asiat järjestyisi niin että nuorimmainenkin pääsisi nauttimaan omasta isästään.
Palatakseni väsymykseen, olen siis ollut kovin väsynyt. ensin nuorimmaisella oli kova flunssa jonka takia astma paheni, se tarkoitti valvottuja öitä. Taisin sillä välin jotenkin väsyä liikaa sillä yövalvomiset lapsen kanssa ja töissä käynti ei ole ollenkaan minun juttu...... ei varmaan kenenkään?
Tarpeeksi monta yötä lapsen kanssa valvottuani tietenkin sain oman rytmini aivan pyllylleen, en tiedä missä meni vikaan mutta nytten kun pikkuinen nukkuu yösä hyvin (herää vain muutaman kerran juomaan) niin itse en osaa nukkua ollenkaan. On tuuria jos nukahdan. kun vihdoin nukahdan niin vähän ajan päästä herään ja sitten en taas meinaa nukahtaa. koko yö menee nykyisin noin.. eli ei syvää unta missään vaiheessa. Aamuisin olen helpottunut kun herätyskello soi.. ah, ihanaa, vihdoin tuskainen yö on ohi!
Silmät ristissä olen töitä tehnyt sen myönnän, mutta harjoittelu paikastani nautin edelleen erittäin paljon <3 aivan ihanat ihmiset <3 <3
Arki, väsymys ja yksin olo lasten kanssa ottaa tietenkin välillä päähän... ketä nyt ei ottaisi. vaikka nautinkin täysin rinnoin elämästäni, en kiellä ettenkö tänään olisi ollut hiukan kateellinen kun kuuntelin ystävääni kun hän lapselleen sanoi että "mennään nyt kotiin, iskä odottaa siellä"
Tänään nimittäin on päivässä ollut erittäin monta hetkeä jolloin olisin toivonut jonkun olevan vierelläni antamassa vähän lisäuskoa omaan jaksamiseeni.
Mutta HÄHÄÄ, jaksoin silti :D on erittäin positiivista huomata kun huonoina hetkinä itku silmässä yrittää jaksaa lapsen hirveät uhmaraivarit läpi murtumatta täysin hirveisiin krokotiilin kyyneliin ETTÄ tilanne on ohi ja kaikilla hyvä mieli.
Vaikka näitä hetkiä onkin usein niin kummasti aina mennyt raivari antaa uskoa ja jaksamista tulevaan raivariin.. hölmön kuuloista tiedän, mutta näin se vain menee.
positiivisin mielin vaan eteenpäin...vai miten se meni.... :D
olipas aikamoinen valitus koko teksti :D ehkä tämä on vaan hyvä tapa purkaa mieltä näin huonoina päivinä.
vaikka huonoja päiviä onkin usein, on nykysin hyviä huomattavasti enemmän <3
