Torstai...

Taas yksi päivä takana. Väsynyt sellainen. Hölmönä valvoin eilen tietenkin myöhään, aamulla herätyskellon soidessa 05.15 meinasi itku päästä. Ei, ei ei ei eeen jaksa!

Pakkohan se kuitenkin oli nousta ja löytää itsensä taas sen takkuisen hiuskasan alta. Pikkuhiljaa kahvia keitellessä kuitenkin elämä alkoi taas hymyilemään ja tämänkään aamun herätys ei lopulta kuitenkaan tuntunut niin pahalta. Silti kuitenkin lopulta meinasi kiire tulla, sain lapset herätettyä vasta 06.45 ja 07.00 piti olla jo menossa. Onneksi lapset oli tänä aamuna yhteistyökykyisiä väsymyksestä huolimatta joten minä pääsin töihin ihan oikeaan aikaan ja lapsetkin kerkesivät kouluun ihan oikeaan aikaan. Töissä oli luonnolliseen tapaan oikein mukavaa, jotenkin tykkään ihan kamalan paljon tuosta harjoittelupaikasta ja minua jo valmiiksi harmittaa ihan kamalan paljon se että viikon päästä harjoittelu loppuu. Olen hyvin pienessä ajassa kiintynyt noihin ihmisiin ihan liikaa ja olen onnekas että olen saanut tutustua aivan mahtaviin ja aitoihin ihmisiin. Työpäivä meni siis todellakin ohi tänään nopeaan väsymyksestä huolimatta ja kotiinlähdön aika tuli yllättäen. On hyvin ihmeellistä se miten koulun aloittamisen jälkeen aika on kulunut ihan järkyttävän nopeasti. Muistan edelleen sen kuinka kotiäitinä ollessa tuntui että aika ei kulu millään, yksi päivä tuntui aivan liian pitkältä ja nykyisin yksi päivä menee ohi jo ennen kun kerkeän kunnolla etes heräämään.

Muuten päiväni on ollut oikeastaan tälläinen laiskuuden huippu päivä. Suoraan sanottuna en ole saanut aikaseksi en sitten yhtään mitään. Töistä tullessa kyllä imuroin mutta siihen se sitten jäikin, muuten olen vain ollut ja miettinyt tätä elämää sekä saanut aikaan taas puhelin tappelun exän kanssa lapsen elatus asioista.aaaargh!!!

Minulla on myös selvästi menossa jonkunlainen ”voi-ei-on-syksy-ja-minua-masentaa-vaihe” hirveä into olisi sisustaa ja kainaloon käpertymisen tarve on suuri. Liian suuri. Se ahdistaa.........

syksy on aina inhottavaa aikaa. Minä en vaan tykkää. Sataa vettä,on kylmä, on pimeää ja syksy on vain märkä muistutus siitä että kohta on kylmä ja lunta ja kaikki paikat aivan jäässä! Eilen piristin itseäni hiukan ostamalla tuohon ulos hienon kynttilälyhdyn :)

Tänään ajattelin antaa ensimmäistä kuvallista paljastusta elämästäni. Ihan silläkin uhalla että minut joku tunnistaa... toisaalta, se ei haittaa, sillä minulla ei ole mitään salattavaa ;) 

ps. isona (eli toukokuussa 2015) minusta tulee tarjoilija. Juu,kyllä opiskelen siis tarjoilijaksi. Siitäkin olen saanut palautetta ” ihanaa että olen päässyt opiskelemaan mutta miksi hitossa tarjoilija, eihän siinä ole mitään järkeä”

minusta tulee tarjoilija siksi, kun haluan. Tarjoilijan ammatti on ajatuksena tuntunut aina omalta. Se riittää syyksi minulle :D se että nautin mitä teen, se on minulle tärkeintä. Eihän tästä elämästä muuten tule ei sitten mitään!

Ps, rakastan myös kauniisti katettuja pöytiä joten eikö siinä olekkin jo tarpeeksi syytä uravalintaan ;)