Arki.

Nyt olisi tämäkin "työpäivä" taputeltu alta.Olen siis aloittanut reilu viikko sitten työharjoittelun aivan ihanassa pienessä lounas ravintolassa. tykkään paikasta oikein kovasti, siellä on jotenkin niin älyttömän kodikasta ja henkilökunta on aivan mahtavaa. Todella ihana paikka ja ihanat ihmiset <3

Tänään tarkoitukseni kuitenkin oli tulla kirjoittamaan meidän arjesta jotain. Tänään minulla on ollu ihan järkyttävän väsynyt päivä, en ymmärrä miksi, koska yöllä nukuin kuitenkin hyvin. Luulen että nämä ilmat tekee tätä väsymystä vielä kaiken stressin lisäksi. minä kun en todellakaan tykkää syksystä, en yhtään. talvesta puhumattakaan.... sitä en voi etes sietää.

Meidän arkipäivämme menee hujahtaen ohi. en etes tajua missä välissä elämästäni tuli näin kiireistä.Arjen yksin pyörittäminen ainoana aikuisena on välillä oikeasti tosi rankkaa. niinkuin tänään :D meidän arkipäivät menee oikeastaan näin=

- klo 5.00-05.30 soi herätyskello, minä herään. laitan kahvin kiehumaan ja sitten tuijottelen peiliin. useimmiten peilistä tuijottaa takaisin hyvin väsyneen ja ärtyneen näköinen pikkuisen alle kolmekymppinen äiti henkilö, pitkät pörröiset mustat hiukset takussa joka suuntaan.  takkukasani seasta pengottuani itseni alkaa se minun aamuni.meikit naamaan ja kahvia paljon, sen jälkeen tunnistan jo peilistä itseni :) meikkaukseni jälkeen annan hetken itselleni aikaa pelkkään kahvin juontiin ja tietenkin pitää keretä tehdä pakollinen facebook vilkaisu.

- klo 06.30 herätän lapset. herättämisen aloitan vanhimmasta lapsosesta joka on erittäin hidas heräämään. saatuani kaikki lapset ainakin melkein hereille puen nuorimmaisen samalla kertoen isommille lapsille aamupalan olemassaolosta ja vastattuani tuhanteen kysymykseen huomaan kellon olevankin jo lähemmäs 07.00. pusujen ja satojen kysymysten jälkeen lähden viemään pienintä hoitoon. samaan aikaan kotiin jää kaksin 7 vuotias ja 8 vuotias. Heillä yleensä koulu alkaa klo 09.00.

- 08.30 olen työharjoittelu paikassa aloittamassa päivän työt :) aamut tietenkin ovat aikaisempia silloin kun menen kouluun koska koulumatkani on pitkä.

-08.30 soitan lapsille että nyt on aika lähteä tallustamaan koulua kohti

-15.00 työpäiväni päättyy. kotivaatteet päälle ja eikun kauppaan! kaupasta tultuani haen nuorimmaisen hoitopaikastaan ja sitten vihdoin kotiin!

- klo 15.30 olen yleensä jännittyneenä kotiovella. edessä on aina jännittävä hetki, onko  koti kuika tuhottu tuon rakkaan tuhokaksikon aamun jäljiltä. ei ollenkaan paha totean useimmiten onneksi <3

Yleensä heti kotiin tultuani laitan ruuan tulille.Tänään tein nopeaa ja helppoa ruokaa. olin kamala vastuuntunnoton äiti ja ravitsin lapseni tänään nopealla ja helpolla jauhelihakeitolla joka oli koottu niinkin helposti kun

500g peruna-sipulisekoitusta
600g jauhelihaa
1 pussi keittojuureksia
jauhelihamausetta,
laakerinlehtiä
mustapippuria
2 kpl knorr  fond "du chef" liha annosfondia.

lisukkeena minulla oli pakaste valkosipuli patonkeja.
hyi minua, kamala äiti ;) 
(kannattaa kokeilla! nopeaa ja oikeasti tosi hyvää)

olen aina ollut alusta asti itsetehdyn kotiruuan puolestapuhuja. nyt on pakko myöntää että yh:ksi jäätyäni ja opiskelun aloitettuani olen lipsunut hyyvin monesti tälläiseen nopeampaan vaihtoehtoon.

Ruuan valmistuessa yleensä tehdään lasten kanssa läksyt samalla. tai siis yritetään tehdä...

- 17.00 syödään päiväruoka

ja kun läksyt on tehty saa kotoa poistua, isommat lapset yleensä menevät pihalle leikkimään tai kavereidensa luokse. itse jään useimmiten nuorimmaisen kanssa kotiin tekemään kotihommia. yleensä tässä vaiheessa päivää minua väsyttää niin kovin että pyykkivuoren näkeminen saa minut melkein oksentamaan. Kun taas nuorinmmaiseni on tietenkin pirteä kun peipponen tähän aikaan kun kuitenkin on päiväunet aina nukkunut hoidossa kiltisti klo 12-14 välisen ajan. Loppupäivän yleensä kuvittelen siivoavani, eli teen samaa kun tänään... "siivoan kohta, juon kahvin ensin... istahdan hetken ja siivoan sitten....yms" monesti siivoaminen jää siihen että nopeasti vain imuroin asunnon ja heittelen lelut lattioilta melkein omille paikoilleen. Tietenkin tämä taapero seuraa perässä ja heittelee lelut niiden OIKEILLE paikoilleen... eli siis ympäri asuntoa, joka ikiseen nurkkaukseen ja keskelle kulkuväyliä. niinhän se menee, koti <3 eihän tämä mikään koti olisi ellei täällä elämisen jäljet näkyisi :)

- klo 18.30 yleensä rupean soittelemaan lapsia kotiin. on vihdoin aika ruveta vähän rauhoittumaan ja hetki vaan mölytä ja olla ihan vaan oman perheen kesken.

- 19.15 aloitetaan ilta touhut. siitä alkaa haasteellisin aika, edessä on joka iltainen haaste. kuinka saada kolme lasta ilman isompia tappeluita peseytymään,syömään iltapala, rauhoittumaan ja katsomaan aamun vaatteet yms jutut valmiiksi. Nykysin tämä sujuu jo melkein, etenkin kun olen kieltänyt että illalla vessaan hampaita pesemään mennään yksitellen. tappelu on aina varma jos pitkän päivän päätteeksi päästän lapset keskenään etsimään vessaan vaikka hammasharjansa. Sen verran mukavasti on meillä alkanut menemään että useimmiten jo 20.15 lapset on aika lähellä omia sänkyjään.

-20.30 meillä alkaa hiljaisuus. omassa sängyssä saa kyllä lukea/piirtää kunhan vaan sen tekee hiljaa ja häiritsemättä niitä ketkä haluaa nukkua. Tähän aikaan monesti yritän rauhoitella riehuvan taaperon sänkyyn, annan iltalääkkeet lapselle kun muut ovat jo hiljaa sängyissään.

nuorimmaisen nukutan viereeni. tässä asiassa olen ollut hyvin laiska, enkä ole yksinkertaisesti jaksanut opettaa tätä typyä vieläkään nukahtamaan yksin. pitäisi ottaa äitinä itseäni niskasta kiinni mutta en ota tästä asiasta turhia paineita.

- klo 22.00-22.30 WAU, kaikki lapset nukkuu!! nyt alkaa se äidin oma hetki!! eli, siivotaan vielä kerran kaikki jäljet,tehdään koulujuttuja jos niitä on. sitten suihku ja hetki tietokoneella oloa ja yleensä olen jo niin väsynyt että nukahdan viimeistään klo 00.00.

tälläistä on nykyisin meidän arki. kiireistä ja hyvin lapsitahtista. rankkaa on mutta rakastan tätä <3 välillä meinaa usko mennä arjen pyörittämiseen mutta kummasti joka ikinen ilta tunnen onnistumisen tunteita siitä että olen taas mennyt yhden päivän eteenpäin onnellisena perheenä. perheenä jossa on pyörittäjänä vain yksi aikuinen :) 

mutta nyt...kello kertookin jo että nyt on iltapala aika :)
 <3 <3 <3