Mä olen monta vuotta haaveillut siitä että kävisin kuntosalilla. Olen haaveillut ihanasta sopivan timmistä vartalosta ja hyvästä fyysisestä kunnosta. Mutta mä en ole uskaltanut.Kaiket vuodet olen keksinyt itselleni tekosyitä että miksi en salille voi mennä. En voi mennä sinne siksi,kun en osaa kuitenkaan käyttää laitteita oikein.En siksi kun kuitenkin näytän naurettavalta ja tietämättä satutan itseäni kuntoilemalla väärin. En siksi että se on kallista, en siksi että minulla on lapsia ja heille pitää järjestää hoito. Ihan kun se nytten olisi maailmanloppu kun lapset on ilman äitiään sen muutaman tunnin viikossa. yms...
Nytten sitten kuitenkin tilanne meni siihen,että tylsistyin taas elämääni niin paljon että jotain oli aivan pakko keksiä. Tuolla jossain korvantakana on tuo kuntosali sana kummitellut melkein joka ikinen päivä. Yhtenä päivänä sitten ehdotin ystävälle että mennäänkös katsastamaan miltä se sali näyttää. Hän oli heti täysillä mukana! :) Niimpä me yhtenä päivänä sinne tiemme löysimme ja minä olen edelleen aivan haltioissani!
Näin siinä siis kävi, että kuntosalin omistaja teki meille henkilökohtaiset treeni suunnitelmat, opasti laitteiden käytön ajan kanssa ja kertoi mitä kannattaa tehdä milloinkin yms muuta perustietoa.
siitä se sitten lähti :)
Mä olen niiiiiin haltioissani siiitä miten hyvältä itsensä "rääkkääminen" voi tuntua. toki esim tänä aamuna herätesssäni lihakset oli niin kipeänä että melkein itku pääsi, mutta salilla ne vertyi aivan ihanaan olotilaan.
uskomatonta ja sairasta millaisia kiksejä ihminen voi saada tuommoisesta rääkistä! se ei todellakaan ollut paska puhetta kun joku joskus sanoi että siihen tunteeseen jää koukkuun. mä olen nytten jo niin pahasti koukussa siihen tunteeseen että ei mitään järkeä! :)
Jotenkin tuntuu että vihdoin olen löytänyt sen asian millä pystyn purkamaan oikealla tavalla tätä sisäistä yli energiaani. ennen tapani ovat olleet hyvin väärät, ylivilkkaudesta turhautumiseen,siitä ahdistukseen,siitä vitutukseen,siitä agressiivisuuteen. En ole mikään tappelija tyyppi todellakaan vaan olen aivan yli impulssiivinen enkä osaa käsitellä oikein negatiivisia tunteita. ylipäätänsä tunteiden hallinta ja tunteiden tiedostaminen on minulle ollut aina hyvin vaikeaa. jos minulla on liikaa energiaa, eikä mitään tapahdu niin huomaamattani puran energian esim, riitelemällä, koska silloin aivot saa etes jotain stimulaatiota. se on hyvin väärin kaikkia kohtaan. olen oppinut nytten vasta tiedostamaan sen kun rupean kiukkuamaan pelkän stimulaation puutteen vuoksi. etenkin tähän tämä sali on ollut oikein hyvä keino purkaa turhautumista. ei ole tehnyt mieli etes riidellä salipäivinä :D tiedä sitten kunhan siellä on pitemmän ajan käynyt että muuttuko tämäkin tunne,mutta nautitaan nyt näistä sairaista kikseistä mitä sieltä saakaan :D
treenipäiviä meillä on 3-4 viikossa :)
jotain mun piti vielä tähän kirjottaa mutta nyt aivot teki stopin :D no ei se mitään, jatketaan sitten kun tulee uudestaan mieleen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti